Minikaivinkoneen valinta: kolme mittaa, jotka ratkaisevat

Konekauppa alkaa yleensä väärästä päästä. Katsotaan hintalistaa, valitaan sieltä sopivan näköinen luku ja katsotaan vasta sitten, mitä sillä rahalla saa. Lopputulos on usein kone, joka on joko liian iso päästäkseen sinne, missä töitä on, tai liian pieni tekemään sitä, mitä piti.

Kolme mittaa ratkaisee käytännössä kaiken: kuljetusleveys, kaivusyvyys ja työpaino. Kaikki muu on hienosäätöä.

1. Kuljetusleveys: mahtuuko kone sinne

Tämä on se mitta, jonka takia kone jää useimmiten pihatielle. Suomalainen pihaportti on tyypillisesti 900–1 000 milliä leveä, talon ja aidan väli voi olla kapeampi. Jos kone on leveämpi, sitä ei saa kohteeseen millään – puomin kääntäminen ei auta, koska telasto on se, mikä ei mahdu.

Mittaa kapein kohta reitillä ennen kuin katsot hintoja. Muista myös pehmeä maa: jos reitillä on nurmikkoa tai salaojia, kevyempi kone on turvallisempi valinta kuin kapeampi raskas.

Pienimmissä malleissa telasto kapenee hydraulisesti kuljetusasentoon ja levenee työasentoon. R10 ECO menee 900 milliin ja levenee 1 200:aan, R18 PRO 990:stä 1 300:aan. Kapeassa asennossa kone on epävakaampi, joten se on tarkoitettu siirtymiseen, ei kaivamiseen.

2. Kaivusyvyys: riittääkö kone työhön

Kaivusyvyys ei seuraa koneen painoa niin suoraan kuin luulisi. Se riippuu varren pituudesta. Esimerkki omasta mallistostamme: R13 PRO painaa 1 323 kiloa ja kaivaa 2 044 milliin, kun taas raskaampi R15 ECO (1 532 kg) kaivaa vain 1 807 milliin. Ero tulee varresta – R13:ssa se on 880 mm, R15:ssä 800 mm. R15 on vakaampi ja nostaa enemmän, mutta ei yllä yhtä syvälle.

Mihin syvyyteen sitten pitää päästä? Salaoja talon ympärillä on tyypillisesti 1,2–1,8 metrissä, vesijohto ja viemäri routarajan alla eli etelässä noin 1,6 metrissä ja Lapissa syvemmällä. Tolppakuoppa riittää puoleen metriin. Jos kaivat perustuksia, tarvitset enemmän kuin pieni kone antaa.

3. Työpaino: saatko koneen paikalle

Paino ratkaisee kaksi asiaa: miten kone siirretään ja mitä se kestää. Siirto on se, joka yllättää. Jarrullisen peräkärryn kokonaismassa on tavallisesti 2 000–3 500 kiloa, ja kärry itse painaa 400–700 kiloa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kolme kevyintä malliamme kulkee tavallisella kärryllä ja isommat tarvitsevat lavetin tai kuljetusliikkeen.

Toinen puoli on vakaus. Raskaampi kone pysyy paikallaan, kun kauha on täynnä ja puomi ojennettuna. Kevyt kone alkaa keinua, ja se näkyy työn jäljessä ja kuljettajan jaksamisessa.

Mitä jää yli

Hydrauliikan tuotto kannattaa tarkistaa, jos aiot käyttää iskuvasaraa tai muuta hydraulista laitetta säännöllisesti. R18 PROsta alkaen koneissa on nelitiehaaroitus pikaliittimin vakiona, mikä tarkoittaa, että laite voidaan kytkeä ilman erillistä asennusta.

Ohjaamoa ei kannata ottaa automaattisesti. Katos riittää kesätyöhön ja on 797 euroa halvempi. Jos konetta käytetään talvella tai ympäri vuoden, ohjaamo maksaa itsensä takaisin siinä, että työ ylipäätään tulee tehtyä.

Loppu on makuasiaa: istuimen mukavuus, näytön tiedot, valaistus. Ne vaikuttavat päivän mittaan, mutta eivät siihen, pystyykö koneella tekemään työn.